Elämää, ei sen enempää

Mä kirjotan varmaan joka tekstiin aina siitä miten aika on taas menny ihan sika nopeeta. Mut oikeesti en muista millon aika ois oikeesti menny niin nopeesti ku täällä! Tää on ihan käsittämätöntä. Huomenna mulla tulee täyteen 200 päivää Belgiassa! Hullua! En siis ite oo tota laskenu, mut Chrissyn kans ku ollaan tultu samana päivänä niin se on infonnu mua tällasesta suuresta merkkipaalusta täällä. Eli mitenköhän sitä huomenna juhlistas kahdetta sadanetta päivää Belgiassa? Paras tapa ois ehkä ostaa vohveli tai suklaata mut mä nyt yritän pidättäytyä tästä herkkujen syönnistä niin täytyy varmaan keksiä joku muu tapa.

Mä on ollu tässä pari päivää ihan super ilonen ja innoissani. Kaikki tais alkaa jo sunnuntai iltana ku päätin, että en aio hakea suunnitelmista huolimatta Ruotsiin yliopistoon. Oon ollu ihan sika ahdistunu tosta hakemisesta ku en oikeesti vaan tiijä mikä mua kiinnostaa tai mitä haluan opiskella. Heti maanantaina tuntu niin paljo paremmalta. Nyt jälkeen päin tajuan et ainut syy miks edes olin hakemassa Ruotsiin oli se, etten missään tapauksessa halua opiskella Suomessa tai muuttaa takasin Suomeen. Se on kuitenki ihan sama opiskelenko Suomessa vai Ruotsissa. Kummatkin on ihan liian pohjosessa ja kummassaki on ihan liian kylmä. Mun tuleva opiskelupaikka tulee olemaan niin jossain muualla ku noissa kahessa maassa.

Maanantaina Louisen luona sitte juteltiin aika kauan tulevaisuudesta ja paineista mitä muut meille asettaa. Mä oon nyt päättäny et mä päätän ite mun elämästä enkä anna kenenkään muun mielipiteen vaikuttaa mun valintoihin. En nimittäin ikinä halua joutua katumaan jotain mitä jätin tekemättä. Mieluummin kadun sitte niitä asioita joita tein. Mä en tarvi suurta omaisuutta siihen et oon rikas, mulle rikkaus on sitä et pääsen kokemaan uusia asioita ja näkemään uusia paikkoja, ihmisiä ja kulttuureja. Oon ihan varma et jossain vaiheessa mä tajuan mitä mä oikeesti haluan elämässäni tehdä. Sillä aikaa ku en sitä vielä tiedä niin voin hyvin käyttää mun ajan mulle parhaalla mahdollisella tavalla.

Tää aika mitä oon viettäny ulkomailla on antanu mulle enemmän ku osaan ees kuvitella. Rohkeus ja itseluottamus mikä syntyy ku matkustaa ja selviytyy yksin vieraassa maassa ja vieraalla kielellä. En ois voinu 5 vuotta sitten kuvitella et tuun selviytymään englannin kielellä missään tilanteessa. Nyt kuitenkin puhun mun kavereitten kans täällä pelkästään englantia. Ymmärrys muita ihmisiä ja kulttuureja kohtaan on kasvanu huimasti, kiinnostus muita maita kohtaan kasvaa päivä päivältä ja mun kaverit onki saanu tottua mun kysymyksiin kaikesta maan ja taivaan väliltä. Kiitollisuus siitä miten onnekas oonkaan mahdollisuudesta matkustaa ja nähdä maailmaa ja kokea uusia asioita ja parasta kaikista solmia uusia ystävyyssuhteita, joista monet tulee kestämään läpi elämän. Eli suosittelenko matkustamista kaikille; KYLLÄ! Tai tarkemmin sanottuna suosittelen asumista vieraassa maassa ja vieraassa kulttuurissa, sillä se antaa paljon enemmän ku pelkkä matkustelu.

Täällähän mulla loppuu au pairin hommat siinä heinäkuun 20. päivän tienoilla. Sen jälkeen ois tarkotus mennä Espanjaan juhlimaan äitin 50-vuotis synttäreitä. Sitte varmaan käymään Suomessa ja niin... Sen jälkeen taitaa maailma kutsua taas tätä tyttöä. Mutta syksyn suunnitelmista sitte ku ne on varmempia ja lähempänä toteutumista. Tällä hetkellä oon kuitenkin niin innoissani ettei mitään rajaa.

Ja täähän on vain elämää. Ja huomenna on torstai joka tarkottaa et voiton puolella taas!