Mamma ja Eve pääs sitte vihdoin poistumaan Belgian rajojen ulkopuolelle. Äitin lento lähti vaan kolme päivää myöhässä eilen illalla ja Even nakkasin kentälle tänä aamuna. Se raukka on nyt sitte Brysselin sijasta jumiutunu Riikaan, mun puolesta ois voinu jumiutua tänne jos jonnekki kerran oli pakko jäähä. Nyt on sitte peukut pystyssä et se pääsee sieltä huomenna Suomeen asti.
Tänään oli aamulla taas ranskaa. Oon kyllä alkanu jo pikku hiljaa menettää toivoni sen kielen suhteen. Istusin vaan niin mielelläni kaikki tunnit hiljaa ja kuuntelisin ku ope puhuu, se nimittäin onnistuu ihan mallikkaasti jo ja ymmärränki melkeen kaiken, mut sitte ku pitäs ite sanoa jottain niin tuntuu ettei mun suusta tuu mitään järkevää ulos...
Ranskan jälkeen kävelin Chrissylle ku Louise laitto ranskan tunnin aikana viestiä et seki on tulossa sinne. Treffaattiin sitte Louisen kaa Chrissyllä ihan vaan huomataksemme ettei se oo kotona!? Mitä ihmettä oikeesti, miks ihmiset ei oo kotona sillon ku joku on tulossa kylään! Okei kohtuuden nimissä pakko myöntää ettei me oikeestaan oltu ilmotettu et ollaan tulossa... Meijän ei sitte auttanu muu ku tehä pikku kävelylenkki ja tulla meille vähäks aikaa. Saatiin kyllä taas ens syksyn suunnitelmia jo vähän pitemmälle ja jos kaikki menee niinku toivon niin huomenna voin paljastaa jo enemmän.
Illalla suuntasin pyörän taas kohti tallia ja kävin ratsastaa Wonderin. Tein laukkatehtävää kolmella puomilla. Wonder oli alussa vähä ärsyttävä, mut loppua kohti parani ja loppuverkan tein kentällä ku oli niin hyvä ilma.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti