S.A.T.A.A.

Sataa sataa taas niinku Belgiassa tuntuu aina tekevän.. Toi sade ja harmaus kuvaa kyllä aika lailla tän hetkisiä tunnelmia. Chrissy lähtee ens viikonloppuna, mut mä lennän Suomeen torstaina ja tuun takasin sunnuntaina, joten tää on meijän viimenen yhteinen viikonloppu Belgiassa. Yritän kyllä parhaani mukaan ajatella kaikkea muuta, mut silti vaan on ihan alakulonen fiilis.

Oon kuitenki onnellinen et mun ei tarvi vielä sanoa lopullisia hyvästejä, sillä elokuussa nähään Costa Ricassa!! Oon niin mielissäni tosta reissusta etten voi ees sanoin kuvailla. Jos meijän Ranskan reissu oli mahtavaa niin toi reissu tulee olemaan jotain ihan sanoinkuvailemattoman hienoa!

Eilen illalla päädyttiin sitte Deliriumiin Chrissyn, Louisen, Lucyn, Alishan, Franzin ja Chrissyn host-äidin kahen pikkuveljen kanssa, jotka oli tullu jenkeistä käymään. Meillä oli kyllä tosi hauska ilta ja päätettiin ottaa yöbussi Krainemiin, josta käveltiin sitte porukalla Chrissylle. Dan esitteli kokkaustaitojaan neljän aikaan yöllä niin kaikki sai sit mahatki täyteen illan päätteeksi. Jäin sitte Chrissylle yöksi ku en jaksanu polkee enää kotiin..

Tänä aamuna ilma oli tosi hyvä ja istuttiin aamulla aika hyvä aikaa ulkona nauttimassa auringosta. Sitte mä poljinki kotiin ja kävin ratsastaa Sinfonien ja kävin mutkan Louisella. Illan suunnitelma oli Leuveniin meno, mut se tais vaihtua leffaillaksi ku tuolla on niin surkee ilma ettei huvita oikeen lähtä minnekään.

Jospa saisin nauttia auringosta ees sitte vaikka Suomessa..

Wonder

Voisin sanoa että oon enemmän ku väsyny. En ees tiijä miks ku en oikeesti oo ees tehny mitään. Tänään on satanu koko päivän ihan kaatamalla ja mittari näyttäny ehkä +10, että sellanen kesäinen päivä taas vaihteeksi täällä Belgian maalla.

Mun päivä on ollu tappavan tylsä, joten siitä ei nyt oo kauheesti kirjotettavaa. Louise tuli aamulla meille ku se oli lukinnu ittensä ulos niitten talosta... Päivällä siivosin yläkerran ja sitte pelailin vähä monopolia (hävisin!) ja illalla kävin ratsastaa Wonderilla, joka oli ihan kiva, mutta vähän hankalalla tuulella. Saatto kyllä johtua siitä ku päätin kerranki ratsastaa kunnolla enkä vaan matkustella. Ja lopussa se meniki sitte oikein kivasti. Kun tulin tallilta Louise ja Lucy oli oottamassa mua meijän talon eessä ja tehtiin sitten pieni iltakävely Tervurenin keskustaan.

Muutama Chrissyn ottama kuva Wonderista.

Don't call my name Alejandro

Roadtrip Normandiaan oli kyllä paras camping reissu ikinä! Ihan mahtavia paikkoja, aurinkoa! ja ihania tyttöjä seurana. Ei kai enempää voi ees toivoa?

"Don't call my name Alejandro." Tää tuli ehkä kaks kertaa radiosta reissun aikana, mutta ei menny kyllä varmaan hetkeekään ettei joku ois huudellu Alea :D

Roadtrip to France

Terkkuja, vihdoin aurinkoisesta, Belgiasta! Tätä on kyllä jo ootettu vähä liian kauan, mutta parempi myöhään ku ei millonkaan.

Tänään aamun ohjelmassa oli body workout Castle Clubilla ja sen jälkeen käytiin Louisen ja Chrissyn kans tekee vähä ostoksia pidennetyn viikonlopun reissua varten. Tänään 5 tyttöä ahtautuu Louisen sähkönsiniseen Fordiin (hahaa ei mulla oikeesti oo hajuukaan minkä merkkinen se auto on!) ja suuntaa keulan kohti Normandiaa. Tarkotuksena viettää maailman suunnittelemattomin loma ja nauttia toivottavasti auringosta ja hyvästä seurasta. Eli ei mitään hajua missä yövytään tai mitään, mutta eiköhän se selviä sitte matkalla. Ainahan viis ihmistä yhessä autossa mahtuu nukkumaan...

Tiistai aamuna pitäs olla takas töissä eli siihen asti Au revoir. Nautitaan lämpimistä ilmoista jos niitä meille suodaan!

ps. Onnee vielä kaikille uusille ylioppilaille!!

My BFF

Sain mun bestiksen tänään lahjotuksena. Sen alkupaino oli 700 grammaa, mut mulle tullessa se paino varmaan jonku 500 grammaa. Raukka oli menettäny pari sataa grammaa painoaan Louisen hoivissa, vaikka Louise ei edes tykkää siitä!! No se ei haittaa, sillä mä RAKASTAN sitä. Mun BFF on vaan jotain niin ainutlaatusta, et sitä ei ymmärrä ennen ku siitä saa ite nauttia.

Me ollaan nyt bestiksen kaa hengattu toistemme seurassa koko ilta ja pakko sanoa et vaikka se onki ihan uskomaton ja ihana ja kiltti ja kaikkee niin liika on kuitenki aina liikaa...

Mutta silti I <3 SPECULOOS for ever.

Uno piccolo gelato, per favore.

Loma on nyt onnellisesti takana päin ja on kiva olla taas kotona. Lomalla tajusin taas entistä selvemmin miten aattelen tällä hetkellä Belgiaa kotina enemmän ku Suomea. Belgiassa on tällä hetkellä mun elämä, joten täällä on siis koti. Tottakai Suomessa tulee aina olemaan yksi koti, koska siellä on niin paljon mulle tärkeitä asioita ja ihmisiä, mutta todennäkösesti mun koti tulee tulevaisuudessa sijoittumaan jonnekki muualle ku Suomeen.

Italian reissu oli kiva ja meni aika nopeasti. Keskiviikkona lento Bergamoon, josta sitte selviydyin Genovaan. Siellä mulla oli buukattuna 3 yötä Bed & Brekfust Maurassa. Paikka oli tosi siisti ja mulla oli oma huone, joten aika luksusta. Aamiainen oli sitte puolestaan surkein ikinä. Genova oli kiva kaupunki. Keskusta oli kivan monikerroksinen, miljoonine pikkukatuineen ja kujineen. Satama oli myös tosi hieno.Kävin myös kattelee kaupunkia vähä ylhäältä käsin sekä tutustuu biitseihin rannikolla.

Mutta Milano. Ei vitsi rakastuin ihan kympillä! Aivan ihana kaupunki. Keskusta on tosi hieno, varsinki Duomo ja Castello. Sekä tottakai ne ihanat puistot jossa nautiskelin ihanasta auringon paisteesta. Ja kauppoja oli kans vaikka kuin paljon ja löysin vihdoin ja viimein mekon Even lakkiaisiin. Ja otsikosta voi sitte lukea reissun käytetyimmän lauseen... Eli joo jäätelö maistu tälle tytölle!

Vacanza!

Loma. Holiday. Vacance. Lov. Vacanza.

Ei jääny varmaan kellekään epäselväksi mikä mulla on edessä. Nenä kohti Italiaa heti aamutuimaan ja sitte onki 5 ½ päivän loma edessä. Sääennustus näytti aika sateiselta, mut mieluummin otan Italian sateen ja +20 astetta ku Belgian sateen ja +5 astetta, mitä mittari on siis tän päivän näyttäny!

Laukku on kyllä edelleen tyhjä, saa nähä saanko itestäni niin paljo irti et heittelisin kamat kasaan.. Voi olla et huomen aamuna on pieni paniikkipakkaus just ennen lähtöä, mut sen jälkeen vaan rentoutumista, hyvää ruoka ja BELLISSIMA ITALIA !

Royal Greenhouse

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

Mun äiti sai hetki sitten puhelun Suomeen ku muistin ku muistinki tän tärkeän päivän olemassaolon! Tää viikonloppu on menny taas niin nopeesti, mut onneks ens viikolla mulla on vaan kaks päivää töitä ja sitten tää tyttö suuntaa kohti Italiaa! Jeeeeah.

Eilen oli Suomi-koulun tuplatunnit, jossa meniki sitte puoli päivää. Tunneista toivuin parin tunnin päiväunilla, joitten jälkeen kävin super vauhtia tallilla ja sitte suihkun kautta Brysseliin, jossa tavattiin Lucyn kans Louise ja Franzi. Ilta meni rennoissa merkeissä Deliriumissa.

Tänään suunnattiin Louisen toivomuksesta Royal Greenhouse'een Laekeniin, joka oli viimestä päivää avoinna yleisölle. Paikka oli kyllä tosissaan näkemisen arvonen. Valtavat kasvihuoneet oli täynnä mitä upeempia kukkia ja kasveja ja koko paikka oli ihan järjettömän kokonen. Ois rentoa kyllä olla kuningas ja asua tollasessa paikassa. Iltapäivällä menin Emilyn luokse Pie Partyihin, jossa oli erilaisia ihan super hyviä piirakoita!

Lopun jälkeen koittaa aina uusi alku.

Taas yks keskiviikko takana! Joka siis luonnollisesti tarkottaa et mun keskiviikkojen rivistä saa pyyhkiä yhden viivan pois. Aika täällä on menny kyllä ihan super nopeasti ja tuntuu et ihan viimesiä vedellään jo. Mulla on kuitenkin vielä 2 ½ kuukautta jäljellä, joka ei kuitenkaan oo ihan mikään silmänräpäys.

Tällä hetkellä fiilikset on hiukan surulliset vaikka yritän koko ajan tsempata itteäni ajattelemaan positiivisesti. Takaraivossa on kuitenkin koko ajan ajatus että kohta tää kaikki hajoaa ja tosi tärkeeksi mulle muodostuneet ihmiset lähtee eri suuntiin. Tottakai tänne jää myös paljon asioita, joita tulee ikävä, mutta tärkeimmät kuitenkin lähtee mun tavoin. Kaikista hankalinta on varmaan se, että näistä mun parhaista kavereista täällä, mä oon se joka lähtee viimesenä. Ja mä inhoan jäämistä, sitä että muut lähtee ympäriltä ja ite vaan jää odottamaan omaa vuoroa. Niin ja inhoon myös odottamista..

Mutta vaikka oonki surullinen, en voi kuitenkaan olla näkemättä sitä miten mahtava vuosi tää on kaikkeudessaan ollu. En ikimaailmassa kuvitellu tapaavani täällä niin mahtavia ihmisiä joita tapasin ja siitä oon kiitollisempi kuin osaan ees sanoin kuvailla. Ymmärrän myös, että mahtavan vuoden hinta on nyt maksettava. Tässä tapauksessa se tarkottaa sitte sitä surua ja ikävää mikä syntyy kun kaikki kaverit lähtee eri suuntiin.

Mutta lopun jälkeen koittaa aina uusia alku ja mun alussa taitaa loikkia muun muassa tällasia veijareita.

http://www.textually.org/ kuva

Behemoths under my bed.

Päivät on taas vilahellu siihen malliin et huhheijaa. En oikeesti ees muista mitä torstaina tapahtu, joten ei varmaan mitään normaalista poikkeavaa..

Perjantaina Suomessa juhlittiinki sitte vappua. Täällä ei vappua juhlittu, sen sijaan Tervurenissa oli Afrikka museon 100-vuotisjuhla. Ihmisiä oli keräänty aika paljon paikalle. Ohjelmassa oli grillailua, erilaisia esityksiä ja illan ehdoton kohokohta; ilotulitus. Ja nyt on kyllä pakko sanoa, että tää tyttö tuijotti taivaalle ja vähä maahanki 20 minuutin ajan ihan täysin mykistyneenä! En oo ikinä nähny mitään vastaavaa! Ilotulitus musiikin säestyksellä ja kaikilla mahollisilla erikoistehosteilla oli ihan uskomaton kokemus. Mun kaveri, joka on ollu Sydney'ssa uutena vuotena ja nähny uudenvuoden ilotulituksen siellä sano, että toi oli ihan verrattavissa siihen. Eli ei todellakaan mikään ihan joka päivänen kokemus.

Ilotulituksen jälkeen ilta jatku vielä Leuveniin ja venähti sitte viimeseen yöbussiin. Muistissa on pieniä aukkoja illan osalta, mut kuulemma meillä oli hauskaa ;)

Lauantaina Chrissy tuli mun kans tallille ja sai kunnian ratsastaa Wonderilla, joka käyttäyty yhtä piehtaroimisyritystä lukuunottamatta asiallisesti... :D Mä ratsastin sitte puolestaan Sinfoniella, joka oli tosi kiva niinku aina. Ratsastuksen jälkeen treffattiin Lucy ja Louise Mont Blancissa jäätelön merkeissä. Illaksi päädyin Chrissylle ja jäin sitte sinne yöksi. Musta tuntuu et vietän nykyään enemmän aikaa Chrissyllä entä täällä kotona..

Sunnuntai meniki ihan vaan hengatessa Chrissyllä. Mä kyllä opiskelin myös ahkerasti englantia. Joten mun sanavarasto laajeni hyödyllisillä sanoilla kuten: arid, ashen, behemoth ja hector. Chrissy piti mulle myös englannin tunnin numero yksi. Aiheena kaikki missä teen virheitä :D Illalla ku olin lähössä kotiin huomasin mun pyöränkumin olevan puhki joten 20 minuutin pyöräily vaihtu noin 50 minuutin kävelyyn. Illalla vielä kävin reippailemassa tallilla ja ratsastin Sinfonien.

And there is finally a picture of Sinfonie. My friend, amazing photographer, Chrissy Pepino has taken this photo. There's more epic photos in her blog, please go and check:

http://www.christinajopepino.blogspot.com