Uuhlalaa! Nyt vois joku aatella et oon menny ihan sekasi, ainaki musta itestä tuntuu ihan siltä! Ja mistäköhän tää kaikki alko... No voin kertoa et tähän tarinaan liitty erittäin vahvasti tyttö nimeltä Louise, ja jos yhtään tietää mun ja Louisen yhteisistä tempauksista niin voi arvata ettei ne aina oo niitä kaikista suurimpia "jalat maassa" ratkaisuja ja suunnitelmia.
Tää tarinahan sai alkunsa ehkä sellaset puoltoista tuntia sitte ku Louise astu sisään meijän ulko-ovesta kädessään meidän kaikkien paras ystävä: luottokortti. Tarkotuksena oli siis varata lennot Costa Ricasta Los Angelesiin ku meillä on nyt tähän päivään asti ollu vaan ne menoliput Costa Ricaan. Los Angelesista sitte oli tarkotus ottaa halvalle lento ulos Jenkeistä, mutta kuinkas sitte kävikään.. Ikinä ei varattu lentoa Costa Rica-Los Angeles vaan päädyttiin varaa lento Costa Rica-MIAMI!! (haukon edelleen henkeä!)
Ja siis en oo oikeestikkaan yhtään järjissäni tällä hetkellä, mutta niin on vaan lippu nyt kourassa ja hymy korvissa. MIAMI. En voi uskoo tätä. Mum's gonna kill me.
Tän tarinan opetus vois sitte olla: muista tarttua hetkeen ja elää täysillä, joka ikinen päivä! Pyörät pyörii koko ajan eteenpäin ja helpoin ja turvallisin ratkasuhan tietty on pitää reunoista kiinni ja pysyä kyydissä, mutta mulle sopii aina välillä käsien irrottaminen niistä reunoista ja loikkaus tuntemattomaan. Se vaan pitää mielen virkeänä ;) Oon huomannu et kaikista onnellisimmaks tuun ku teen asioita hetken mielijohteesta, ilman mitään suunnitelmia, sillä niihin matkoihin, tapahtumiin tai asioihin sisältyy aina seikkailu!
Eli eiköhän kaikki päätetä irrottaa ote, ihan vaan vaikka sekunniksi, ja katsoa mihin se meidät vie! Nautitaan elämästä ku se on kerran meille annettu!
kuva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti