Terkkuja Suomesta

Nyt on sitte Espanjan loma takana päin ja ei oo kyllä pitkään aikaan ollu noin hauskaa! Kuvia on paljon, mutta koska meijän netti kotona ei toimi niin niitä on hiukan hankala tänne laittaa näkyviin.

Paikka oli siis jossain Barcelonan lähellä. Pakko myöntää etten muista kylän nimeä vaikka se mulle varmaan sataan kertaan kerrottiinki. Huvila oli kuitenki ihan sika kiva; 6 makuuhuonetta, 2 olohuonetta ja 2 keittiötä ja sitte kylppäreitä tuntu olevan vähä joka puolella, mut tärkein oli tietty uima-allas, jossa vietettiinki suurin osa ajasta. Perjantaina juhlittiin äitin synttäreitä ja me nuoret järjestettiin "vanhuksille" aamusta vesijumppaa johon ne sai osallistua "nitrojen" ja viinin voimalla. Sitte äiti sai lahjoja, vaahtokylvyn kera ruusunterälehtien ja kasvohoidon. Illalla oli sitte ihana illallinen ja jälkiruoaksi Even ja Reetan loihtima suklaakakku.

Käytiin tietty myös meressä uimassa, jossa mä siis virallisesti heitin mun talviturkin :D Ja sitte juotiin paljon sangriaa ja rentouduttiin meijän omassa allasbaarissa (raahattiin muovituolit meijän uima-altaaseen ja pyydettiin iskä tarjoilemaan). Loma oli siis ihan täydellinen mut on kyllä kiva olla taas Suomessa. Nyt onki sitte miljoona juttua järjestettävänä ennen Costa Ricaa, Jenkkejä ja Australiaa...

Goodbye my lover, goodbye my friend.

Jäähyväiset Wonderille,Leontienille, Elerille, Emilylle, Deliriumille, Belgian olueille, Brysselille, Tervurenin puistolle ja lukemattomille muille asioille. Silti 20 metriä (ihan oikeesti se oli AINAKIN noin pitkä) pitkä hanhijono sai mut nauramaan ääneen yksin keskellä puistoa. Oikeesti miten about 20 hanhea voi tajuta uida sellasessa jonossa?? Nyt mä googlaan kyllä kaiken hanhista! Harmitti niin paljon ku ei ollu kameraa, tosta jos jostain ois pitäny saada kuva.

Tän päivän oon ollu vapaalla, no okei eilisen ku kello taitaa olla jo aika lailla reilusti yli 12, ku juhlittiin Belgian National Daytä. Koin elämäni suurimman shokin taas vaihteeksi ku menin väittää Chrissylle et on Belgian itsenäisyyspäivä ja sitte se kysy et mistä se on itsenäistyny... Siinä vaiheessa meni tällä tytöllä sormi suuhun. Mä oon vissiin oikeesti ollu ihan ulkona historian tunneilla ku oon vaan jotenki pienessä mielessäni kuvitellu et kyllä kaikilla mailla on itsenäisyyspäivä ku Suomellaki kerran on, mut ei se ihan vissiin ookkaan niin :D

Päivä on kulunu aika lailla siivotessa ja pakatessa. Syötiin mun host-perheen kans illallista shampanjan kera ja sain niiltä aivan ihanan Swarovskin käsirenkaan, joka kädessä lähin sitte moikkaa vielä viimesiä jäljellä olevia kavereita Brysseliin. Mentiin sitte mun toiveesta Elerin, Emilyn ja Nadimin kans Deliriumiin, viimestä kertaa tällä reissulla. Tiedän et tuun palaa Belgiaan, joten en sano sitä viimeseks kerraksi. Tuli kyllä niin paljon hyviä muistoja mieleen et en voi oikeesti olla muuta ku kiitollinen siitä miten tää vuosi onkaan menny. 11 maissa oli sitte Parcissa iso ilotulitus johon oli hyvä lopettaa mun ilta ja samalla kai myös tää vuosi.

Huomenna(tai siis vissiin edelleen tänään) karistan Belgian tomut jaloista ja hyppään lentsikkaan navigaattorin nuoli toivottavasti kohteessa Barcelona, jossa mun perhe ja muutamat muut mua odottelee. Okei ehkä mulla on hiukka suuria luuloja itestäni ku aattelen et ne kaikki oottaa mua :D Mut hei you got the point! Siellä on siis huvila ja uima-allas eli täydellinen rentoutuminen. Ja totta kai äitin synttäri partyt. Jospa saisin pidettyä koneenki kiinni ja keskittyisin vaan rentoutumiseen, joka siis kuuluu yhteen mun lahjakkuuksista!

Loppuun pakko pistää vielä yks makeimmista uutisista vähään aikaan; eli Australian reissu varmistu ja mun nokka suuntaa kohti Sydneytä suoraan meijän Central-America-Jenkki reissun jälkeen syyskuun lopussa. En malta oottaa. Enkä vielä tajua. Mun suurimmasta unelmasta tulee totta!! Mä asun Sydneyssä kahden kuukauden kuluttua. Life is crazy but I love it.

For my dear friends in Belgium

Heading towards the end.

Now it’s really happening; I’m running out of time. There is only 4 days left when I can say Belgium is my home. After that I have no home anymore. It sounds weird to say so but deep in my heart I know it’s true. Finland will always be my home; it’s the place I have grown up and lived almost my whole life in. Still it’s not the home I’m desperately missing. Part of my heart will always stay there and I’ll always have the northern spirit in my heart and mind, but the other side of my heart is comfortlessly longing for something else.

To be honest it’d be a relief not to have this passion of travelling inside of me. I hope I could be perfectly happy in the place I have born and raised. I ought to be. I’m just not. I love all of my friends and family from the bottom of my heart and I’m so fortunate they haven’t forgot me even I’ve been living far away. I am grateful; even I’m not always saying it out a loud.

After living abroad I’ve also got new friends living all over the world. I can’t imagine being any luckier; before the year in Belgium mentioning Arizona or Habo was just meaningless to me, but now hearing a name of the state of AZ fills my mind of the best memories starting from the jumping cactus’ to my beautifully smiling friend with the most perfect teeth you can ever imagine, or hearing the name of this petite town in the southern Sweden just makes me imagine my craziest friend cycling around her house on Sunday morning hiding from her mum and after making sure the route is clear sneaking into her own bed to sleep. Yes this is the reason why you are living for; good memories and amazing stories.

Good memories are something you'll carry with you all of your life. I’m not saying you should live in memories instead I think you should make new great memories every day. I’m going to enjoy my memories I’ve made during this year later on many, many times. They give power to you when the things aren’t going in to the direction you are hoping for. I only need to think about Valentine’s Day or trip to France and I can’t remove the grin of my face.

I want to thank all of you my dear friends I met here in Belgium. You made my year. You inspired me. You were there for me when I needed. We shared the laugh, the cry, the happiness and the sorrow, sometimes a bed and once even a trunk.

There’ll always be an unique bond between us.

Thank you Louise, Chrissy, Anna, Lucy, Franzi, Alisha, Eleri and everyone else who have had an effect on my year. I love you all MUCHO <3

I love Amsterdam

Ei tosiaan menny ku aika lailla tää 11 kuukautta ennen ku pääsin vierailee mun top 1 kaupunkiin eli Amsterdamiin. Ja en joutunu kyllä pettymään. Eka ajatus mun päässä oli miks ihmeessä oon viettäny vuoden Brysselissä ku oisin voinu asua jossain noinki siistissä paikassa ku Amsterdam! Kaupunki varasti kyllä täysin mun sydämen. Oisin voinu vaan istuskella kanavan reunalla ja katella ihmisiä, jotka oli kaikki pukeutunu tosi kivasti, just sellasiin vaatteisiin joita mä haluisin käyttää, mut joita vaan en löydä mistään/ joita mulla ei oo rahaa ostaa, tää taitaa olla se suurin kompastuskivi. Vaikka yritän koko ajan vakuutella itelleni et käytän mieluummin mun rahat matkusteluun ku vaatteisiin niin en siltikään voi olla kadehtimatta kaikkia super tyylikkäitä amsterdamilaisia. Noh, ehkä jonain päivänä mäki kuulun tähän joukkoon.

Viimestä viikonloppu Belgiassa viedään. Tähän mennessä se on ainaki ollu tosi onnistunu ja toivottavasti huominen jatkaa samaa linjaa. Tavotteena huomiselle on äärimmäinen rentoutuminen at Castle Club’s swimming pool kera hyvän kirjan (ostin Anne Frankin elämänkerran enkuksi, ku käytiin siellä sen piilopaikka talolla), en vaan nyt tiedä pitäskö mun säästää toi kirja Barcelonaan ja lukea joku muu huomenna… Ääh elämä on täynnä vaikeita valintoja ;) Niin ja sitte ois se pikku juttu nimeltä pakkaus kans oottamassa.

Super hyppy á la Henkka

Tuli sitte tänään esiteltyä vähä mun uimahyppytaitoja lapsille ku käytiin uimassa. Lapset hyppeli tyytyväisinä kahestaan altaaseen ja mä sitte innostuin ja näytin muka mallia miten hypätään tyylikkäästi pää edellä... Noh, se hyppy onnistu muuten ihan mallikkaasti, mut ponnistin vissii vähä liikaa vauhtia et mun lonkka? tai joku muu osa tosta ihan ylhäältä jalasta revähti tai jotain ku nyt tuntuu ettei pysty kävelee ja portaita ei voi kuvitellakaan nousevan.

No ainut hyvä puoli tässä jutussa on et nyt voin maata sängyssä potematta huonoo omaatuntoa etten oo tekemässä mitään hyödyllistä. Eli leppoisa illanvietto jatkuu sängyn pohjalla. Toivotaan et tää jalka ois ihan kunnossa huomiseen mennessä!

Toy Story 3.

Taas on viikko vierähtäny käyntiin. Tuntuu kyllä hiukan yksinäiseltä ku Lucy, Franzi ja Alisha teki joukkopaon Belgiasta perjantaina/lauantaina. Mutta eipä tässä oo itelläkään enää kauaa jälellä.

Päivällä käytiin kattoo Toy Story 3 lasten kaa, joka oli ihan hauska. Eli helppo työpäivä takana. En saanu raahattua itteäni salille, tänäänkään. Sen sijaan oon käyttäny aikani hyödyllisesti tekemällä muutamia buukkauksia Costa Rica/Jenkki-reissua varten. Ja yrittäny ettiä halpoja hostelleja Miamista ja pari ihan ok hintaluokan hostellia löytykin. Ei vaan nyt olla ihan varmoja kannattaako kaikkia hostelleja varata etukäteen. Costa Ricassa ainaki aiotaan paikan päällä ettiä halpoja paikkoja. Miamista en vaan tiijä kuin täyttä siel on syyskuussa... Nyt näyttää lisäks siltä et pääsen tekee uusinta reissun Las Vegasiin. How cool is that!?! Oon aika fiiliksissä kyllä jos toi toteutuu ja ku eihän siitä oo ku reilu 3 kuukautta ku olin siel viimeks :D Ehkä pitäs muuttaa sinne ja ryhtyy jokski pokerihaiksi ku ei mulla muutakaan tulevaisuuden suunnitelmia tunnu olevan...

11 päivää.

Mun toiseks viimenen viikonloppu Belgiassa vetelee viimesiään. Haluisin kuvailla tunnelmia haikeiksi, mutta rehellisyyden nimissä en voi sitä tehä. Vielä en oo saanu "lähtö-fiilistä" päälle millään tapaa, mut ens viikonlopun koittaessa seki vaihe menee varmaan päälle ihan itestään. Tällä hetkellä mielessä kummittelee ens viikko ja se miten saan hoidettua sen kunnialla läpi ku lapset on taas aamusta iltaan kotona. Pitäs yrittää keksiä jotain järkevää tekemistä, muuten aika käy ihan liian pitkäksi.

Tää viikonloppu on ollu ihan toiminnantäytteinen. Lauantai aamuna heräsin aikasin ja suunnistin Woluwe-shoppariin tarkotuksena ettiä äitille synttärilahjaa, joka ois mahollisimman pieni et saisin raahattua sen mukana Barcelonaan. Mitään en ostanu mut muutama idea jäi muhimaan takaraivoon, joten ehkä käyn nappaamassa ne sieltä mun mukaan ens lauantaina.. Tai no nyt täytyy varmaan korjata et mitään en ostanu äitille, sen sijaan mun mukaan tarttu H&M:n aleista ihana ilmava kesämekko ja sitte yks paita. Et siinä taas tätä tyttöä vietiin ku olin niin päättäny etten voi ostaa yhtään mitään ennen lähtöä ku muutenki on ihan liikaa tavaraa, jotka pitäs saaha mahtumaan mukaan. Mut sopu sijan antaa eikös ja kerrospukeutuminen pitää lämpimänä!

Ilman ollessa tukalan kuuma katoin parhaaksi suunnistaa heti kotiin tultua altaalle ottaa arskaa ja nauttii viilentävästä vedestä. No kuinkas ollakaan mun tuurilla allas oli jouduttu laittaa kiinni ku super lämpimänä jatkuneen ilman takia kloori oli muuttanu kaiken veden ihan vihreeksi, tai no ton mä mun ranskalla ymmärsin, eli siis oikeesti ton altaan sulkeminen saatto johtua jostain ihan muusta :D Jäin sit kuitenki ottaa arskaa ja kävin aina välillä sisällä ottaa viilennyssuihkun, joten sillä pärjättiin aina sellaset 5 minsaa ennen ku tuli taas ihan liian kuuma.

Illalla treffasin sitte Elerin Porte de Namurilla tarkotuksena mennä leffaan siellä, mut ku oltiin ostamassa lippuja lipunmyyjä ilmotti et niitten jäähdytyslaitteet on menny rikki ja saleissa on +35 astetta lämmintä. Jätettiin sitte tää maksullinen sauna välistä ja suunnattiin De Bruckerille leffaan, jossa saatiin sitte nauttia siedettävästä lämpötilasta. Niin ja sitte siihen leffaan... Musta tuntuu et ois parempi jättää leffan nimi mainitsematta ihan vaan sen takia ettei kukaan tukehdu tai kuole nauruun tai mitään, mut kerronpa kumminki et käytiin kattoo Twilight, joka oli ehkä parasta huumoria ikinä! En oo lukenu yhtäkään kirjaa, kattonu yhtäkään leffaa tai tienny yleensäkään mitään tosta aikasemmin, joten aluks olin vaan ihan pihalla mut sitte ku aloin tajuu jotain keskityin vaan nauramiseen ku leffa oli oikeesti vaan niin hirvee(n hauska). Meijän edessä istu vielä jotain kolmekymppisiä tyyppejä jotka heitti kunnon läppäkommentteja koko leffan ajan, joten nauroin varmaan eniten niille kommenteille. Nyt mulla on vaan yks ongelma. Kuulin nimittäin et siinä nelos osassa tulee joku vampyyrivauva ja kai mä nyt sellasen haluun nähä niin en tiijä pitääks mun sitte alistuu mennä kattoo se nelonenki?? Huh mikä ongelma.

Menin eilen sitte Elerille yöksi ja aamulla, tai no päivä kai se enemmänki oli, tehtiin kunnon piknik lounas ja otettiin trami Tervureniin ja mentiin nauttii tästä summerheat'sta tonne puistoon kera meijän super lounaan joka sisälsi siis mozarella-salaattia ja normi salaattia, pestopastaa ja sämpylöitä. Oli hyvää ja oli kuuma. Nyt oon tässä vähä ootellu jos mun rakas hubby vois laittaa ittensä linjoille et voitas käydä kunnon keskustelu tästä meijän tilanteesta. On nimittäin hankalaa ku se on niin pirun kaukana siellä nauttimassa Kaliforniasta ja alloista ja surffareista.

Pitäkää peukkuja et ens viikko menee nopsaa, sillä sen jälkeen alkaa pakkaus enkä malta oottaa et saan lyödä mun kaikki kamppeet kasaan (ja järkyttyä ku ne ei mahu mun laukkuun) ja huutaa adios Belgium, Ciao Barca!

Nii ja Go Holland tänään ku onhan se ehkä mun tuleva kotimaa jossain vaiheessa ;)

"Näin minä vihellän matkallani"

Noniin palaillaanpa taas hieman positiivisemmilla tunnelmilla. Ensinnäki tää viikko on menny ihan sairaan nopeeta! Varsinki verrattuna viime viikon mateluun. En voi uskoa et huomenna on jo perjantai, ja sitte on taas viikonloppu edessä! Wow!

Kävelin eilen illalla peltojen keskellä ja katselin ku aurinko laski. Harmitti ku ei ollu kameraa mukana, mutta toisaalta tiesin et mua ois vaan ärsyttäny jos en ois saanu ikuistettua sitä näkyä sellaseksi kuvaksi ku sen silmilläni pystyin näkemään. Luin eilen kirjan Sudanilaisesta tytöstä, joka oli kaapattu orjaksi 11-vuotiaana. Se kirja sai taas ajattelemaan miten onnellisia me kaikki oikein ollaan. Pitäis opetella katsomaan hiukan kauemmas. Se on joskus hankalaa. Mun Italian matka peruuntu. Varasin tänään lennon Barcelonasta kotiin. Oikeestaan oon ihan tyytyväinen. Mulla alkaa olee jo pikku hiljaa fiilis et ois kiva mennä kotiin vähäksi aikaa ja nähä kaikki kaverit ja elää muutama viikko Suomi-elämää, sillä tiedän hyvin et sen jälkeen oon taas valmis lähtemään hyvillä mielin.

Ajan kuluminen tarkottaa totta kai myös sitä et mun aika täällä on käymässä vähiin. Tänään on tasan kaks viikkoa siihen ku mä astun koneeseen ja jätän Belgian taakseni. Oon koko ajan aatellu et mun lähtö täältä on ihan peace of cake ku melkeen kaikki mun kaverit on lähteny jo siihen mennessä. Tajuun kuitenki päivä päivältä selvemmin et ei se ookkaan ehkä ihan niin yksinkertasta lähtä täältä mitä oon koko ajan itelleni vakuutellu. Vaikka ystävät oli suurin syy miks oon viihtyny täällä niin hyvin, niin silti tuun kaipaamaan Belgiaa ihan suunnattomasti. Tulee olemaan ihan kamalaa rapsuttaa Wonderia ja Sinfonieta viimestä kertaa, ja sanoa näkemiin kaikille ihanille ihmisille joihin oon tallilla tutustunu. Ja totta kai näitä mun hoidokkejaki tulee ikävä. Nyt varsinki lapset on ollu lomalla oon nauttinu niitten kanssa touhuilusta tosi paljon! Tervuren tuntuu jo kodilta, mutta jos yhden paikan sais ottaa mukaan se ois Leuven. Sitä ei voi kuvailla se vaan pitää itse kokea. Ja nää kaikki reissut mitä oon tän vuoden aikana tehny tulee säilyy mun sydämmessä aina. Laskettelu Sveitsissä oli ollu mun haavenaa niin kauan ku muistan, Kalifornian matka tuntuu edelleen ihan epätodelliselta, mutta paras kaikista oli ehdottomasti Ranska, ihan vaan mun mahtavien ja liian rakkaiden ystävien ansiosta. En voi mitenkään kiittää teitä tarpeeksi. Niinku huomaatte tähän vuoteen on sisältyny niin paljon, ja kaikki ihanat muistot tulee säilymään mun sydämessä aina.

Puuta päin.

Eilen Tour de France rantautu Belgiaan ja mun onneksi(?) reitti kulki myös tästä Tervurenin läpi. En nyt kyllä tiedä oliko toi niin hirveen onnellista ku teitä oli suljettu ja niillä teillä jotka oli auki oli ihan mieletön ruuhka.. Mut olihan se sitte tietty pakko kerran elämässä nähä 15 sekuntia Tour de France'n osakilpailua, joten seisottiin sitte Lucyn ja Frazin kanssa Tervurenin liikenneympyrässä joku tunti oottaen kilpailijoita, jotka pyyhkäs ohi sellasessa 15 sekunnissa... Ja oliko sen arvosta? Rehellisesti sanottuna ei todellakaan :D Mut nyt voin ainaki sanoa et oon nähny niitä hemmoja vaikken yhtäkään niistä tunnistanu tai mitään.

Loppupäivä ei sitte menny ihan niin mukavasti. Pyöräilin tallille niin mun silmään meni joku hiekanjyvä, jota en saanu pois vaikka kuinka yritin. Päätin kuitenki ratsastaa vaikka sata kiloa hiekkaa silmässä, joten harjasin ja laitoin Wonderille kamat niskaan. Noh kentällä huomasin et se tuntu jotenki oudolta, ei ontunu mut tuntu kuitenkin epäpuhtaalta, joten jätin ratsastuksen sitte siihen. Lisäksi tää mun viisaudenhammas? on saanu mun koko oikeenpuolen suun ihan sika kipeeksi, eikä tohon tunnu auttavan mikään särkylääkekään. Ois varmaan korkee aika mennä hammaslääkäriin, mut mua ei todellakaan huvita mennä täällä yhtään minnekkään joten musta tuntuu et kärsin tässä vielä kuukauden ja toivon et tää kipu hellittäs..

Päivän kruunaus oli sitte kiva maili jonka sain sieltä mun entisestä työpaikasta Italiasta, jonne olin menossa heti Barcelonan reissun jälkeen. Mun piti siis mennä sinne mun kaverin kanssa, joka oli kysyny sieltä et onks ok jos me molemmat tullaan ja ne oli vastannu et joo, joten varattiin sitte molemmat lennot sinne. Lähetin kuitenki pari päivää sitte mailia sinne ja varmistin päivät jollon oon tulossa, jollon vastaus oli et ne ei tienny et mäki olin tulossa!? Ja et siellä on nyt super täyttä sillä viikolla et voisinko tulla vähän myöhemmin.. Sehän on helppoa ku mikä alkaa vaihtelee lentoja yms. NOT.

Joten käytin eilisen sitte miettimiseen et mitäköhän ihmettä mä nyt teen... Periaatteessa voisin mennä Italiaan ja tehä viikon reissun Annan kanssa joka on sillon just kiertämässä Italiaa, mutta en tosiaan haluis tuhlata yhtään ylimäärästä ku tiedän et Costa Ricassa ja Jenkeissä tulee menee iha tarpeeksi rahaa. Lähetin sitte mailia yhelle mun kaverille joka on Italiassa yhellä tallilla töissä et jos voisin mennä sinne auttelee reiluksi viikoksi, mut niin en nyt tiijä huvittaako sekään mua hirveesti. Tällä hetkellä vahvinpana vaihtoehtona on vaan muutavan päivän reissu Italiaan moikkaa Annaa, niin ja en oo kyllä tätäkään vielä kysyny Annalta iteltä, et Anna jos luet tätä niin valmistaudu pahimpaan! ja sitte lento Suomeen odotettua aikasemmin. Mut kieltämättä ärsyttää tällä hetkellä aika paljo. Ei niinkään se et toi reissu peruuntu vaan se jos mun täytyy ostaa uus lento kotiin, ku en viittis vaan heitellä rahaa menemään ihan huvin vuoksi.

Mut eiks asioilla oo tapana järjestyä?? Mä uskon nyt vaikka siihen sitte tällä kertaa. Nyt kuitenki lisää buranaa naamaan tai mun pää/poski/leuka/oikeen puolen hampaat räjähtää! :( Parempaa huomista odotellessa!

kuva

I love EU

Taas tällanen vähä laiskemman puoleinen viikonloppu, joka siis tuli tosissaan tarpeeseen. Lämpötila on nyt ollu ihan kohtuullisissa lukemissa eli siinä +27 asteen paikkeilla, joka sopii mulle vallan mainiosti.

Eilen aamulla oli ekana vuorossa Wonderin ratsastus. Sen jälkeen mun aikaansaannokset oliki aika minimaalisia. Käytännössä istuin koneella, luin ja söin mansikoita sellaset kivat 5 tuntia ennen ku tajusin et ois pakko varmaa alkaa tekee jotain tällä super fressille olemukselle ennen illan menoja. Illalla suuntana oli siis Louizan metroaseman huudeilla oleva Palace de Justice, jossa treffattiin Lucyn kanssa Eleri, Emily ja Nadim. Oli kiva nähä pitkästä aikaa Eleriä ja Emilyä ja tavata Nadim, joka oli muuttanu Brysseliin pari päivää sitte San Diegosta. Mähän tietty innostuin ihan älyttömästi ku sain kerranki hehkuttaa San Diegoa jollekki, joka oli vähintään yhtä rakastunu kaupunkiin ku mä ite.

Palace De Justice'n luota suunnattiin sitte Place de Luxembourg'lle, jossa oli Belgian EU:n puheenjohtajuuden alkamisen kunniaksi "I love EU" -konsertti. Paikalla oli paljo porukkaa ja erityyppisiä belgialaisia esiintyjiä. Konsertti oli tosi hieno kaikkine valoineen, ilotulituksineen ja muine efekteineen. Yhessä vaiheessa yleisön yläpuolella oli jotain ihme akrobatia-tanssijoita, jotka roikku vaan joittenki narujen varassa ja sitte yleisön joukossa pomppi sellasia super isoja palloja joita kaikki sitte pomputteli ilmaan. Oli kyllä näkemisen arvonen juttu tuokin!

Tänään suuntasin siinä puolen päivän aikaan altaalle uimaan ja ottaa aurinkoa. Siellä vierähtiki sitte mukavasti sellanen 3½ tuntia auringosta, vedestä ja hyvästä kirjasta nauttien. Iltapäivällä kävin vielä tallilla hoitaa Wonderin. En kuitenkaan jaksanu laittaa ratsastushousuja ku oli niin kuuma niin tyydyin vaan juoksuttaa ponin. Illalla ois ollu vielä Barbeque-partyt Emilyn työpaikalla, mut olin niin laiska etten jaksanu raahautua enää Brysseliin tän mun super rankan päivän jälkeen ;)

Se ois sitte taas uus viikko edessä. Toivottavasti se menis vähä nopeemmin ku viime viikko!

kuvat c. Lucy Cortis

This is love.

Tätä kulunutta viikkoa riittää kuvaamaan yks sana: pitkä. Aika ei oo vielä koskaan tuntunu matelevan niin hitaasti mitä se teki tällä viikolla. Kesäloma lapsille on niin kaikkea muuta ku loma mulle. Ei sillä etteikö meillä ois ollu hauskaa, mutta lämpötilan kieppuessa siinä +30 varjon puolella, eilen +36 varjossa, ei oikeesti tunnu riittävän energiaa yhtään mihinkään. En kuitenkaan valita tästä kuumuudesta, sillä otan niin sata kertaa mieluummin tän helteen ku pakkasen.

Mulla on selaset 2½ viikkoa töitä jäljellä Belgiassa. Vielä musta ei oikeestaan tunnu et oisin lähössä minnekään. Kaikki pyörii vielä ihan normaalisti. Tosin oon huomannu miten päivä päivältä enemmän silmäilen mun vaatteita ja mietin mitä raskin heittää pois ja mitä haluun ehdottomasti mukaan. Ootan kauhunsekaisin tuntein pakkaamista. Mulla ei oo nimittäin hajuakaan miten paljo tätä tavaraa täällä nyt loppujen lopuksi on jälellä. Äiti kuitenki vei kotiin jo sellaset 20 kiloa ja ite raahasin 30 kiloa, joten positiivisesti ajateltuna mulla vois olla täällä vielä 50 kiloa enemmän mitä tällä hetkellä on :D

Viikon surullisiin uutisiin siirryttäessä mun täytyy kertoa et jouduin eilen hyvästelee yhden rakkaimmista ystävistä; Louisen taival Belgiassa tuli päätökseen ja lento Ruotsiin lähti tänä aamuna. Olo on tosi outo nyt. En oo oikein vielä käsittäny etten voikaan enää tarttua puhelimeen ja soittaa heti ku mulla on joku pieninki ongelma tai vaan joku tyhmä juttu kerrottavana. Oon niin onnellinen et meidän tiet kohtas. Louise on sellanen ystävä jota ilman elin yli 20 vuotta ja täytyy sanoa et onneks en oo tienny mitä oon menettäny noina vuosina, mutta varmaa on, että tuosta tytöstä en tuu päästää irti, ikinä! Onneks tässä ei kuitenkaan oo ku 6 viikkoa (OMG!! ehkä ei ois kannattanu kirjottaa tota, sillä oikeesti alan lietsoo itelleni paniikki; mikä rinkka? mitkä rahat? miten niin tarvis hostellii varata? yms..) ennen ku meidän suurin seikkailu alkaa. En voi kuvitellakaan parempaa seuraa tuolle matkalle ku Louise ja tietty mun suurin rakkaus Ameriikassa.

Voihan pojat. Mun elämä on tällä hetkellä aika aurinkoista. Jos ei oteta lukuun tota sadetta, joka just kasteli mut ku pyöräilin tallilta kotiin.

This is love <3 Nauttikaa kesästä, niin mä aion tehä!

c. Alisha Dukelow