"Näin minä vihellän matkallani"

Noniin palaillaanpa taas hieman positiivisemmilla tunnelmilla. Ensinnäki tää viikko on menny ihan sairaan nopeeta! Varsinki verrattuna viime viikon mateluun. En voi uskoa et huomenna on jo perjantai, ja sitte on taas viikonloppu edessä! Wow!

Kävelin eilen illalla peltojen keskellä ja katselin ku aurinko laski. Harmitti ku ei ollu kameraa mukana, mutta toisaalta tiesin et mua ois vaan ärsyttäny jos en ois saanu ikuistettua sitä näkyä sellaseksi kuvaksi ku sen silmilläni pystyin näkemään. Luin eilen kirjan Sudanilaisesta tytöstä, joka oli kaapattu orjaksi 11-vuotiaana. Se kirja sai taas ajattelemaan miten onnellisia me kaikki oikein ollaan. Pitäis opetella katsomaan hiukan kauemmas. Se on joskus hankalaa. Mun Italian matka peruuntu. Varasin tänään lennon Barcelonasta kotiin. Oikeestaan oon ihan tyytyväinen. Mulla alkaa olee jo pikku hiljaa fiilis et ois kiva mennä kotiin vähäksi aikaa ja nähä kaikki kaverit ja elää muutama viikko Suomi-elämää, sillä tiedän hyvin et sen jälkeen oon taas valmis lähtemään hyvillä mielin.

Ajan kuluminen tarkottaa totta kai myös sitä et mun aika täällä on käymässä vähiin. Tänään on tasan kaks viikkoa siihen ku mä astun koneeseen ja jätän Belgian taakseni. Oon koko ajan aatellu et mun lähtö täältä on ihan peace of cake ku melkeen kaikki mun kaverit on lähteny jo siihen mennessä. Tajuun kuitenki päivä päivältä selvemmin et ei se ookkaan ehkä ihan niin yksinkertasta lähtä täältä mitä oon koko ajan itelleni vakuutellu. Vaikka ystävät oli suurin syy miks oon viihtyny täällä niin hyvin, niin silti tuun kaipaamaan Belgiaa ihan suunnattomasti. Tulee olemaan ihan kamalaa rapsuttaa Wonderia ja Sinfonieta viimestä kertaa, ja sanoa näkemiin kaikille ihanille ihmisille joihin oon tallilla tutustunu. Ja totta kai näitä mun hoidokkejaki tulee ikävä. Nyt varsinki lapset on ollu lomalla oon nauttinu niitten kanssa touhuilusta tosi paljon! Tervuren tuntuu jo kodilta, mutta jos yhden paikan sais ottaa mukaan se ois Leuven. Sitä ei voi kuvailla se vaan pitää itse kokea. Ja nää kaikki reissut mitä oon tän vuoden aikana tehny tulee säilyy mun sydämmessä aina. Laskettelu Sveitsissä oli ollu mun haavenaa niin kauan ku muistan, Kalifornian matka tuntuu edelleen ihan epätodelliselta, mutta paras kaikista oli ehdottomasti Ranska, ihan vaan mun mahtavien ja liian rakkaiden ystävien ansiosta. En voi mitenkään kiittää teitä tarpeeksi. Niinku huomaatte tähän vuoteen on sisältyny niin paljon, ja kaikki ihanat muistot tulee säilymään mun sydämessä aina.